Merkittävä osa äkkikuolemista sattuu liikunnan yhteydessä, esimerkiksi alle 40-vuotiailla tämä osuus on noin neljäsosa. Kuoleman aiheuttajana on jokseenkin aina verenkiertoelimistön, yleensä sydämen vika tai sairaus, alle 35-vuotiailla yleisimmin jokin monista synnynnäisistä tai hankinnaisista sydänvioista, yli 35-vuotiailla sepelvaltimotauti. Absoluuttinen äkkikuoleman vaara liikunnassa on kaikkiaan erittäin pieni: miehillä useita kertoja suurempi, kuin naisilla ja riski kasvaa selvästi iän myötä. Sairauden ja sen vakavuuden lisäksi äkkikuoleman vaaraa lisäävät tottumattomuus liikuntaan, liikunnan kuormittavuus, liikuntaan liittyvät muut verenkiertoa kuormittavat tekijät, kuten liikunnan äkillisyys, kylmä sekä voimakkaat tunnetilat. Tupakointi lisää alttiilla henkilöillä voimakkaasti äkkikuoleman vaaraa. Äkkikuoleman vaaraa voidaan vähentää eniten ehkäisemällä sepelvaltimotautia esimerkiksi säännöllisellä liikunnalla.
Sairauskohtaus, tapaturma tai joku muu syy voivat johtaa sekä sydämen pumppaustoiminnan tai hengityksen lakkaamiseen, jolloin ihmisen sanotaan olevan eloton. Aikuisilla elottomuus johtuu tavallisimmin sydänperäisestä syystä kuten sydäninfarktista, kun taas alle murrosikäisillä nuorilla elottomuuden aiheuttaa yleensä jokin muu kuin sydänperäinen syy. Tästä syystä aikuisten ja nuorten elvytysohjeet eroavat hieman toisistaan.
Sydämen toimintahäiriöistä johtuvien äkkikuolemien taustalla on usein hapenpuutteen laukaisema vaarallinen rytmihäiriö eli kammiovärinä, jossa sydänlihas alkaa väristä nopeasti ja kaoottisesti. Sydämen normaalin pumppaustoiminnan lakatessa pysähtyy verenkiertokin eikä happea enää kulkeudu kudoksiin. Ilman nopeaa apua elottomuus johtaa kuolemaan ja paras ensiapu onkin hätäilmoituksen jälkeen nopeasti aloitettu painelu-puhalluselvytys. Lisäksi elottoman selviämisen mahdollisuuksia parantaa nopeasti aloitettu defibrillointi. Defibrillaattorin antamalla sähköiskulla pyritään poistamaan kammiovärinä, jonka jälkeen sydämen oma normaalirytmi voi palautua.
Mistä tunnistaa elottomuuden?
Elottomuuden oireita ovat useimmiten tajunnanmenetys ja normaalin hengityksen lopettaminen. Elottomuuden alkaessa henkilöllä saattaa olla hengittämistä muistuttavia liikkeitä, kuten haukkovaa hengitystä tai hengitys muuttuu epänormaaliksi (äänekkyys, kuorsaava, katkonainen, vinkuva). Alkuvaiheessa hapenpuute voi aiheuttaa myös jäykistelyä, joka näyttää kouristelulta. Elvytys on aloitettava nopeasti, jotta elimistön hapeton aika ei kasva liian pitkäksi. Kun on ravistelemalla ja herättelemällä varmistettu, että henkilö on eloton, tulee hätäilmoitus tehdä mahdollisimman nopeasti.
Aikuisen elvytys
Kuva: Pixabay.
Vinkki! Katso alta lyhyt ja selkeä video aikuisen elvytyksestä.
Jos video ei toimi, klikkaa tästä!
Alle murrosikäisen elvytys
Alle murrosikäisillä elottomuus johtuu useimmiten hengitysteihin joutuneesta tukkeesta tai tapaturman aiheuttamasta hengityskatkoksesta tai -pysähdyksestä, joka johtaa hapenpuutteeseen. Lapsen elvytys aloitetaan aina hapettamisella eli viidellä alkupuhalluksella, joiden jälkeen painelu-puhalluselvytys jatkuu tutulla 30 painallusta ja 2 puhallusta -rytmillä. Vauvaa elvytettäessä omalla suulla peitetään sekä vauvan suu että sieraimet, ilmaa puhalletaan rauhallisesti lapsen keuhkoihin. Vauvan paineluelvytys tapahtuu niin, että rintalastaa painetaan kahdella sormella, lapsen taas yhden käden avulla. Mikäli lapsi on isompi, voidaan elvytys toteuttaa kahdella kädellä, samaan tapaan kuin aikuisellakin.
Jos saatavilla on defibrillaattori
Kuvassa esimerkki defibrillaattorista. Kuva: Pixabay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti